Carusos Rainhard VH-50692
 © ronya, kopiointi kielletty Carusos Rainhardin, tuttavallisemmin Ranen mielipiteet muuttuvat tunnin välein. Eräänä hetkenä se kyyhöttää karsinan nurkassa ja seuraavana se tutkiskelee innostuneen näköisenä tallikäytävän touhuja. Hoitaessa tämä suloinen nallekarhu on niin kiltti, että sen voi antaa ihan kenelle vain hoidettavaksi - kun taas satuloitaessa on sinun parempi varoa, ettet saa hampaanjälkiä persukseesi. Kotikenttä on Ranen mielestä niin kulunut paikka kuin vain olla ja voi, mutta näkisittepä mikä meininki on kisoissa! Ei puhettakaan laahustamisesta tai tammojen katselusta, kun ori on radalla, se antaa niin koko sydämensä touhulle ettei ole tosikaan! Silloin oria voin vain rakastaa, kun taas kotikentällä se saa joskus sapen kiehumaan... Hoitaessa ori on erittäin kiltti. Se vaikuttaa enemmän nallekarhulta, kuin ponilta, mutta käsityksensä kullakin. Kaikki harjaustoimenpiteet käyvät orille paremmin kuin mainiosti, ja varsinkin jos se tehdään ulkona, niin Rane on enemmän kuin mielissään. Kavioidenkin puhdistus sujuu todella helposti. Ori nostaa heti kun otat kiinni jalasta ja pitää sen ylhäällä niin kauan kuin haluat. Sen sijaan satula on kammotus, ja silloin ei todellakaan kannata olla lähellä orin päätä! Kun satula lasketaan selkään, alkaa jumalaton steppaus ja hampaiden naksuttelu - ja jos edessä on ihminen, niin miksi ori ei myös voisi vähän maistaa kädestä. Satulavyön kiristys sitten, huhhuh! Silloin alkaa semmoinen tappelu, että. Kauhea pullistelu alkaa, ja heti kun saat vyön lähelle kiristämispistettä, niin oripa hyppää sivulle ja silloin varautumattoman ihmisen sormet lipeävät. Siinä sitten ori katselee, että mitäs tuijotat. Joskus ori antaa kuin antaakin kiristää vyön ilman tappelua. Suitsissa ei ole mitään ongelmaa ja orin voi jättää hetkeksi ilman riimuakin seisomaan. Ei se mihinkään lähde. Jos tässä vaiheessa olet vielä hengissä ja päätät jäädä, upeaa! Satulatemppuilun jälkeen Rane nimittäin on taas erittäin mukava kaveri ja persoona, joka taluttaessa on yleensä kiltti. Mitä isompi koltiainen riimunvarren päässä roikkuu, sitä enemmän ori rettelöi. Pienet saavat orin talutettua helposti tarhaan ilman mitään kenkkuiluja, kun taas sitten vähän isommat saavat tuntea nahoissaan pientä rettelöintiä. Kyllä orin saa asettumaan, kun pari kertaa nykäisee narusta ja muistuttaa, että hei mäkin olen täällä. Jos narussa roikkuu sellainen yli 170cm pitkä hyypiö, niin silloin taas ollaan ihan kilttiä poikaa. Eikä ori muutenkaan yleensä rettelöi kenelläkään, ellei tämän valittu satu olemaan matkan varrella viereisessä tarhassa. Ihan kiltti se oikeasti siis on. Kouluratsastuksen parissa ori on välillä niin tylsistynyt, niin tylsistynyt. Kotikentällä vääntäminen ei yhtään kiinnostaisi, ellei selässä ole sellainen ihminen joka ottaa ponilta luulot pois ja laittaa sen liikkumaan. Siihen tosin tarvitaankin sitten aika paljon auktoriteettia, sillä hevillä ei tämä ori liiku jos ei halua, vaikka sitä kuinka potkisi. Osaa Rane oikeasti olla ihana ja reipas ja osaavakin, siihen vaan tarvitaan niin paljon taitoa, ettei sitä kovinkaan monella ole. Tietysti pitää myös oppia ratsastamaan tavalla, jolla Ranea on paras ratsastaa. Ori on koulutettu helppo A tasolle ja sitä se on mennyt myös kisoissa hyviä prosentteja saaden. Ja osaahan Ranekin oikeasti, sulut, avot, väistöt ja takaosakäännökset eivät tuota vaikeuksia - jos ori vain on hyvällä tuulella ja jaksaa keskittyä! Lisätyt askellajit ja temponlisäykset eivät kovinkaan hyvin orilta lähde, mutta kyllä siltä oikeasti askelta löytyy - kunhan vain sen saisi aina esiin! Peräänantoon ori on hyvin helppo ratsastaa, kunhan vain ei roiku sisäohjassa vaan muistaa höllätä aika ajoin. Kun esteitä on näköpiirissä, ori muuttuu ihan erilaiseksi. Se muuttuu reippaaksi, vähän kuumaksikin, mutta kuuntelee silti apuja. Pikkuesteet eivät oria vielä säväytä, mutta sitten kun mennään sen maagisen 80cm rajan yli, niin sitten aletaan pompata ja yli metrin esteillä ori todella säväyttää tyylillään ja taidollaan! Rane meneekin 120cm ratoja ja potentiaalia olisi vielä isompiinkin. Orilla voi siis huoletta hypätä kotona 130cm ratoja, miettimättä pääseekö se yli. Suhteutetut välit ovat orille hankalia, vaikkakin se hyppää vähän hankalammastakin paikasta, mielummin kuin kieltää. Ratsastajalla tulee olla todella hyvä kontakti oriin, jotta niitä askelia todella saa lyhennettyä - pidentäminen ei ole mikään ongelma. Sarjavälit ori yleensä hoitelee aika hyvin itse, eikä ratsastajan juurikaan tarvitse puuttua siihen. Maastoesteillä ori on melko normaali, ei kiihdyttele turhia ja kuuntelee vauhdin suhteen ratsastajaa. Maastossa Rane ei ole mitenkään erikoinen. Menee tietysti reippaasti, mikä on ihan luonnollista kun on tilaa missä mennä. Pukitteluun ori ei kyllä sorru, ei koskaan. No, ehkä pellolla ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan mentäessä, mutta sekin on melko normaalia. Ja ei Rane sitä tahallaan tee, ori vain haluaa pitää hauskaa kun on niin innoissaan! Kisoissa Rane muuttuu ihan täysin. Kouluradalla se antaa koko sydämensä asialle, kuuntelee pienintäkin apua ja laiskuudesta ei ole tietoakaan. Lisätyt askellajit lähtevät 110% paremmin kuin kotona. Esteradalla Rane menee kovaa, mutta kääntyy miten vain ja tekee kaikkensa - oli selässä kuka tahansa - ettei yksikään puomi tippuisi ja pienet luokat ori hyppääkin melko suurella ilmavaralla. Maastoesteradalla ori on melko normaali, samanlainen kuin ei olisi kisoissa.
Isä Silfran Morbid on estepainotteinen ratsuponiori. Säkää sillä on 145,9 cm ja väritykseltään ori on kimo. Morbid edustaa monipuolista ja melko orimaista ponia, jolla on kuitenkin suuri sydän. Kimo on vahvasti estehevonen, vaikka koulukiemuratkaan eivät ole tyystin vieraita. Morbidilla on YLA2 sekä ERJ-IV-palkinnot. Jalostukseen oria on käytetty maltillisesti ja massatuotantoa vältellen. Isänisä Killerway OP oli musta newforestinponi. Se oli 144 senttinen ja tähtipäinen komistus. Estepainotteinen poni pärjäsi radoilla kiitettävästi, keräten mukavan määrän sijoituksia. Jalostuspuolella ori vaikutti peräti 13 jälkeläisen verran. Killerway kuoli aprillipäivänä 2008, syyksi todettiin sydänverisuonen repeäminen. Isänemä Lumivuon Wilwarin oli ruunikonkimo ratsuponi (62,5%). Tammalla oli korkeutta 132 cm ja luonteeltaan se oli tuittupäinen, mutta rohkea. Esteponi keräsi itselleen vain muutaman sijoituksen, mutta sitäkin enemmän jälkikasvua, peräti 11 varsaa. Wilwarin lopetettiin helmikuussa 2008, koska se katkaisi jalkansa. Isän isänisä Mistreviel's McRighton oli ruunikko newforestinponi. Ori oli monipuolinen lahjakkuus ja se kiersi elämänsä aikana satoja kilpapaikkoja, startaten yli tuhat kertaa. McRighton jätti jälkeensä 18 jälkeläistä. Isän isänemä Élessar Lowland oli newforestinponi. Tamma oli 143 cm ja väritykseltään rautias. Élessar kisasi vain näyttelyissä, ja se menestyikin mukavasti saavuttaen Champion-arvonimen. Isän emänisä Colorado RED oli kimo ratsuponi (75%). Ori oli 146 cm korkea. Poni oli helposti käsiteltävissä, vaikka se olikin orimainen. Jälkeläisiä Coloradolla on seitsemän kappaletta. Isän emänemä Bianca SR oli ratsuponi (50%). Se oli punaruunikko tamma, joka kantakirjattiin II-palkinnolla. Bianca oli ratsuna energinen, mutta hyvin hallittavissa. Tammalla on kaikkiaan kuusi jälkeläistä. Emä Spitfire Jo on rautias ratsuponi (62,5%). Estepainotteinen tamma on 146,8 cm korkea. Spitfire on kerännyt mittavan määrän sijoituksia estekilpailuista, mutta näyttelyissä se ei ole vielä menestynyt. Jälkeläisiä raudikolla on toistaiseksi vain yksi. Hoidettaessa poni on kiltti ja ratsuna eteenpäinpyrkivä, ehkä jopa liiaksi. Emänisä Bye Shakespeare oli ratsuponi (75%). Ruunivoikko ori keräsi joitakin sijoituksia estekilpailuista ja kaksi MVA-sertiä näyttelyistä. Shakespeare oli lennokas ratsu, jonka kanssa oli helppoa ja nautinnollista työskennellä. Estelahjakkus jätti kaikkiaan 12 jälkeläistä ennen kuolemaansa 3.2.2009. Emänemä Minerva oli ratsuponi (50%). Ruunikko oli omalaatuinen ratsu, eikä se ollut helpoimmasta päästä hoidettaessakaan. Tamma kilpaili esteillä ja koulussa keräten kaikkiaan 14 sijoitusta. Jälkeläisiä Minerva jätti viisi kappaletta. Poni kuoli 21 vuoden iässä vanhuuteen. Emän isänisä Mr. Eagleheart oli ratsuponi (50%). 147 cm korkea ori oli Champion-palkittu esteratsu. Se keräsi 25 sijoitusta. Muut tiedot ponista ovat hävinneet. Emän isänemä Paloma’s Susurre on runsaasti meriittejä kerännyt connemaratamma. Ruunihallakko poni on menestynyt sekä kouluväännössä että esteradoilla. Jälkeläisiä Susurrella on kahdeksan kappaletta. ERJ I ja YLA2 palkittu tamma viettää ansaittuja eläkepäiviä. Emän emänisä Rabastan SWE oli ratsuponiori (50%). Rautias keräsi runsaasti sijoituksia kenttä-, este- ja koulukisoissa. Poni on kantakirjattu II-palkinnolla. Emän emänemä Bellatrixie SWE oli rautias ratsuponitamma (50%). Se keräsi paljon sijoituksia etenkin estekilpailuissa. Bellatrixiella on kolme jälkeläistä. o. Extra Dainty s. 29.09.2009 (e. Candyfloss vol) vain sijoitukset merkitty, 48 kpl valm. Raven SladeRanesta huomasi heti, että se tiesi tänään olevan merkittävä päivä. Olihan "legendaarinen" amatöörivalmentaja Raven Slade tulossa valmentamaan sitä ja sen omistajaa juuri varta vasten. Tulitte siis ajoissa kentälle, jossa jo kasailin rataa. Rane vilkuili innokkaana jokaista puomia ja tolppaa verrytellessänne enkä voinut olla hymyilemättä. Kun ori oli mielestäsi tarpeeksi vertynyt aloitimme lyhyellä puomitehtävällä saadaksesi Ranen täysin hallintaan ennen kuin alkaisimme hyppäämään isompia. Puomitehtävä ei oikein jatkanut kiinnostaa kumpaakaan ja jälki oli kyllä sen mukaista, kun jouduin työntämään puomeja paikalleen. Käskin skarppaamaan tai ette pääsisi ollenkaan hyppäämään. Ja johan alkoi ääni kellossa muuttua, tulitte loput kerrat puhtaasti hyvässä temmossa ja tasapainossa joten aloitimme varsinaiset tehtävämme. Ensimmäiseksi oli vuorossa neljän askeleen pysty-pysty linja, jota olin ajatellut teidän tulevan pari kertaa ennen seuraavaa tehtävää. Jouduin tekemään suunnitelmanmuutoksen, sillä kaksi ensimmäistä kertaa oli melkoista menoa ja meininkiä, että tätä tehtävää piti tulla vielä muutamaan otteeseen. Viimein sait Ranen rauhoittumaan sen verran, että pääsitte tulemaan sujuvasti neljällä askeleella, johon päätimme suosiolla tämän tehtävän. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt jumppasarjalinja, joka koostui pysty-okseri-innarivälistä, yhdestä askeleesta ja pystystä. Luulin jo, että tekisimme tätä tehtävää sitten lopputunnin mutta yllätitte minut positiivisesti. Jo heti ensimmäisellä yrityksellänne tulitte tehtävän melkolailla täydellisesti. Pyysin teitä tulemaan vielä kerran, jottei tätä olisi ollut pelkkää sattumaa ja tulitte jälleen todella hyvin. Mitä tässä oli enää tehtävissä kuin lyhyt rataharjoitus, sepitin nopeasti kuuden esteen radan, joka oli vähä yli metrin korkuinen. Rata koostui parista linjasta sekä pitkillä lähestymisillä tultavista pystyistä. Ensimmäisellä kierroksellanne meno näytti jo riistäytyvän käsistä, kun Rane kiisi eteenpäin kuin luoti ja ylitti esteet naurettavan helposti. Käskin teidän tulevan vielä toisen kerran mutta huomattavasti rauhallisemmin. Tällä kertaa Ranekin taisi tajuta, että askeleet osuvat paremmin hieman rauhallisemmalla vauhdilla ja tämä rata olikin jo paljon esteettisemmän näköistä. Kokonaisuudessa tämänpäiväinen suorituksenne oli hyvä; teiltä molemmilta hyppääminen sujuu kuin luonnostaan ja se saa sen näyttämään helpolta. Teidän on kuitenkin keskityttävä vauhtiin, jotta suorituksistanne tulisi vielä paremmannäköisiä ja tuntuisia. valm. WebbeniaAloitimme työskentelyn kunnon verryttelyllä. Paljon voltteja ja ympyröitä, niin ravissa kuin laukassakin. Rane ravasi ja laukkasi reippaasti ja aktiivisesti eteenpäin, eikä liikkumisessa ollut mitään valittamista. Kun ympyröille lisättiin vielä pienet ristikot, ori innostui kunnolla. Hypyt olivat aluksi ainoastaan loikkia ja poni ahmi esteitä ilman kontrollia. Apujen kuuntelu oli jonkin aikaa täysin hukassa, mutta kontrollin palattua ja Ranen lyhennyttyä oikein kunnolla tehtävä alkoi sujua hyvin. Lopuksi hyppättiin muutama pysty, korkeutta sellaiset 70 cm, eikä mitään valittamista. Ori höyrysi lopussa kuin vanha pikajuna, mutta pitkän kävelytyksen jälkeen hengitys sitten tasaantui normaaliksi. valm. Valmentajan Nimi, ValmennuspaikkaDonec nec dui, in viverra tristique sapien. Suspendisse tincidunt consequat ante. Vestibulum ante ipsum primis in faucibus orci luctus et ultrices posuere cubilia Curae; Ut lacinia luctus nunc. Etiam molestie hendrerit risus. Curabitur venenatis risus varius odio. Quisque elit ante, lacinia eget mollis sed, fermentum nec nisl. Nullam volutpat odio dolor tempor posuere. Suspendisse et elit vel sem interdum consequat. Aenean pulvinar nisl vel neque. Morbi mi ac neque ullamcorper dignissim. Nulla suscipit ipsum. Duis adipiscing turpis vitae turpis. In quis nisl ut tincidunt felis sit amet ipsum. Fusce facilisis nam tortor orci, facilisis sit amet accumsan vel, aliquam nec odio. Fusce accumsan libero et nisi. Lorem ipsum pede id faucibus aliquet, diam velit commodo elit, quis ultricies justo metus sit amet metus. Suspendisse interdum nulla sit amet enim. Etiam ultrices fusce nibh. Maecenas sed dolor vitae nisi volutpat commodo. Nulla interdum egestas lectus. Maecenas imperdiet arcu et orci. |